Ei Kiina, mutta Suomi

”I’ve been ignoring this big lump in my throat/I shouldn’t be crying/Tears were for the weaker days, I’m stronger now/Or so I say, but something’s missing”

Täällä mä oon Kiinassa, enkä vieläkään sitä tajua. Tai no välillä hetkittäin, mutta osa ajasta menee jossain sumuisessa fiiliksessä, että oon vaan jossain erossa mulle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Hullua se on siksi, että välillä tuntee järkyttävän kovaa ikävää ja välillä ei taas niin mitään, nauttii vaan siitä että saa olla täällä. Postaan paljon tavaraa instagramiin ja facebookkiin, mutta välillä toivon ettei ne toimis ollenkaan. En mä saa tätä fiilistä tai kokemusta välittyyn niiden avulla edes puoliksi. Täällä käy läpi niin paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia, enkä edes tienny kykeneväni moisiin 😀 Tällä hetkellä taidan pelätä eniten kotiinpaluuta (hetkittäin oon jopa miettiny tänne jäämistä). Sitä mikä siellä on mua vastassa vai onko? Ja tuntuu, että kulttuurishokki tulee olemaan pahempi kuin mitä se oli tänne tultaessa. Mä oon kotiutunu tänne. Mulla rullaa arki pääosin hyvin ja välillä tietenki hiukka huonommilla päivillä varustettuina. Oon saanu mun elämään lisää mahtavia ihmisiä ja se tekee tästä kokemuksesta niin ainutkertaisen. Oon skypetelly vaan pari kertaa Suomeen, mikä on tavallaan tosi harmi ja tavallaan hyvä, en oikein tiedä kasvattaako se ikävää vai työntääkö se mua vaan kauemmas kaikesta. Mitä sitten kun mä palaan kotia? Tää postaus on yhtä sekava ku mun pääki. ”What now, I just can’t figure it out/ What now, I guess I’ll just wait it out/ What now, please tell me, what now”

@Shanghai University, Yanchang Road

imagess IMG_20150315_015452Ensimmäinen postaus Shanghaista. Läppärillä en oo vieläkään päässyt nettiin, joten tämä teksti näpytetään puhelimelta. Saa nähä saadaanko kuvia mukaan.

Millanen oli ensimmäinen päivä Kiinassa? Kamala. Se jetlag ja pieni kulttuurishokki yhistettynä väsymykseen, koska koneessa ei saanu nukuttua. Kaikki asiat oli jotenki ylitsepääsemättömän vaikeita ja kärpäset härkäsiä. Ja nälkä! Eka ruoka sille tiistaille syötiin 20.00.

Asiat lähti kuitenkin rullaamaan heti ekan päivän jälkeen. Meillä täällä yliopiston kampus alueella on useita koulu ja asunto rakennuksia sekä kauppa, urheilukenttä, palloilukentät, kirjakauppa jne. Asuin ekat päivät Double dorm rakennuksessa, jossa 2 hlöä asui yhdessä huoneessa ja neljällä huoneella oli yhteinen wc, suihku, jääkaappi ja mikro. Eli viimisen päälle asuntola elämää. Mulla kävi sika hyvä tuuri, kun sain vaihettua yhden tytön kanssa huoneet. Hän asui Single Dormissa, joissa on omat pienet ja kivat huoneet, ja kaikki tarvittava. Hän kuitenki halusi muuttaa D-dormiin ja mä S-dormiin. Oon kuullu sanottavan, että täällä kaikki järjestyy ja niin se myös menee, jos vaan tahtoo tarpeeksi.

Ekat 2 viikkoa meillä on vain Chinese Language-kurssi ja päivät on klo.13-16. Toisaalta kuulostaa kevyelle, mutta sitä se ei ole. Tää opiskelu tahti on ihan sairaan nopea. Uutta sanastoa ja kielioppia päivittäin ja siihen vielä ääntämisharjoitukset (käsittämättömän vaikeaa). Me muodostetaan jo melko pitkiä lauseita kiinaksi ja osataan kertoa itestä, perheestä, kellonajoista, koulusta jne. Opettaja on todella mukava (Yang laoshi, eli opettaja Yang) ja hieman tiukahko, mikä on hyvä. Päivittäin on pistareita ja esim.tauolle pääsee jos osaa kääntää, sillä hetkellä kun Yang kysyy, tietyt lauseet kiinaksi. Jos seuraava viikko mennään samaa tahtia eteenpäin, en ole ollenkaan varma pystynkö sisäistämään sen kaiken. Ai niin ja ensimmäinen tenttihän on jo perjantaina! Tai jonkilainen kiinan kielen tasokoe.

Meidän kampuksen lähellä on todella kiva ostarialue, josta löytyy läjäpäin ravintoloita, kahviloita, vaatekauppoja, kosmetiikkaliikkeitä, hyper market(jäätävä elintarvike/tavaratalo, jossa on mm.leipomo) ja kauan etsitty kuntosali! Meidän alueella on 2 salia ja vaihtarit on nimennyt nämä:  ’shitty’ ja ’fancy’. Löydettiin Liinin kanssa tälle fancylle (KingSport TideCaller Gym) sattumalta ja kirjotin 3 kk:n sopparin sinne. Olin onneni kukkuloilla, puntin lisäksi saan tanssitunnit, ryhmäliikunnat ja joogat. Treenaamiseen on kyllä hyvät puitteet kyseisellä salilla. Tuntien ohjaajat puhuu vain kiinaa (kuten kaikki muutkin kinkit), mutta aikaisemmasta taustasta on hemmetisti hyötyä ja huumorilla pääsee täällä pitkälle. Entinen työkaveri Noora sanoi mulle monesti, että muista sitte huumori. Nyt alkaa ymmärtää mitä se tarkoitti 😀

Ens kirjotuksessa paneudun enemmän Kiinaan, Shanghaihin ja ite elämään täällä.

Kiinaa-Jonna kuittaa, mutta vain hetkeksi 🙂

Lähtö lähenee!

Tiistaina 3.3.2015 alkaa minun Kiinan matkani eli viikon päästä olen ollut Shanghaissa jo kaksi päivää. Fiilikset tällä hetkellä ovat hieman sekavat. Kun tammikuussa kuulin, että minut on valittu Centrian China Programme 2015-ohjelmaan olin todella innostunut, mutta samalla jännittynyt. En ensimmäisen viikon aikana ollut enään ollenkaan varma haluanko lähteä ja mietin kaiken mahdollisen ja mahdottoman läpi, kunnes päätin, että lähden.

Nyt viime kuukausien aikana en ole osannut enää jännittää enkä oikeastaan vielä edes tajua, että lähtööni on enää vain pari päivää. En siis ole aloittanut pakkaamistakaan. Eräs kaverini, joka oli Shanghaissa pari vuotta sitten sanoi, ettei minun tulisi edes pakata juuri mitään mukaan, koska kohteessa kaikki on niin halpaa ja tulen ostamaan kaikkea. Tämä ehkä jokseenkin lievitti äsköistä paniikkia. Jännitystä on ollut parin päivän aikana, mutta ne ovat hetkellisiä nauru tai kauhistelu kohtauksia 😀 Tähän ystäväni Jenna tuumaa joka kerta: ”Kolme kuukautta on tosi lyhyt aika, se menee tosi nopeasti. Sitte ku tuut takasi niin on jo kesä ja mennään grillaileen” <3 En tiedä koittaako se vakuutella sitä itelleen vai mulle 😉 Mutta se luo muhun uskoa. Ja kyllä olen innoissani lähössä, vaikka nyt fiilikset onki vähän sekasi.

Uskoakseni olen tehnyt kaikki tarpeelliset ja varmasti tarpeettomat hankinnat. On matkatyyny, adapteri, lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä ja muuta hätävaraa apteekista, rokotukset (yhdistelmä hepatiitti, lavantauti, japanin aivokuume ja muut olikin entuudestaan), viisumi, passi, kopiot niistä ja maksukorteista, kompressiosukat, lämpötyyny selälle, kiinan valuuttaa, latasin vpn:n ja skypen, suomi-kiina-suomi-sanakirja, kahvia ja kaurahiutaleita.. Enkä edes tiedä mitä muuta.

Maanantaina aloitan matkani junalla Ylivieskasta Helsinkiin, jossa minua on vastassa kiinalainen ystäväni Ryan, joka aikoi briiffata mua vielä ennen lähtöä ja auttaa hiukka kielen kanssa, koska se rajoittuu ihan muutamaan lauseeseen. Tämän jälkeen tapaan ystäväni Eveliinan, jonka luona yövyn ja joka saattelee minut lentokentälle tiistaina.

Tässä mä nyt istun ja ihmettelen. Tulin käymään vanhempieni luona Haapavedellä, tavallaan sanomassa heipat ja leikkaamassa koiran kynnet. Seuraava bloggaus tuleekin sitten kohteesta, Shanghaista. En tiedä mitä odottaa, mutta se selvinnee pian. Hullua. Mahtavaa, mutta hullua!

Hyvää yötä eli wan’an, tai jotain sinne päin.

-Jonna